Filed under: Tupakoivat tunturisaasteikot | Avainsanat: asuminen, asunnottomuus, elämä, kaupungit, kylmyys, lähiöt, talvi, unohtuvuus, yö, yhteiskunnallinen kritiikki
Kuutamo ja yö peittelevät meidät lumeen.
Meistä tulee möykkyjä talven pedatuissa
lakanoissa ja hermostutamme kevään.
Sen on otettava ne pois ja laitettava uudestaan.
Mutta kuutamo ja yö peittelevät meidät lumeen.
Emmekä taida nousta ja kulkea.
Filed under: Uncategorized | Avainsanat: ajattelu, aluskasvillisuus, metsät, surrealismi, vihreys, yhteiskunnallinen kritiikki
Olen monesti kävellyt näitä teitä.
Ne muistelevat kanssani ja miettivät
mitä oli – vai oliko mitään – ennen meitä.
Olen nähnyt miten puro hukkuu
hiekkaan. Olen kuullut miten syksy
tulee, nähnyt miten mies nukkuu miekkaan.
Siellä mistä tulen on syksy aina.
On aina sopivan lämmintä ja kosteaa.
Siitä kasvit pitävät, mutta se on laina.
Siellä mistä tulen on ikuinen velka.
Aluskasvillisuus meitä isännöi ja
joka ilta kuuntelen kun luottoa peritään.
Filed under: Vankimielisairaalan vattutasanko | Avainsanat: anarkismi, avarakatseisuus, ironia, laulut, LUW, lyriikat, monimielisyys, Vapauden korkea veisu, Whiskey London Underground, yhteiskunnallinen kritiikki
Olin ennen tavan tavallinen enkä tiennyt mitään mistään
Syntynyt lähellä lännessä, jatkoi idässä itämistään
Kun rajalle saavuin näin sen, se punana salossa liehui
Se lietsosi liekkejä länsirannan, syvällä sielussa kiehui
Se veti minut mukaan siihen, joka opetti miten se menee
Se kertoi millaista uskonto on ja mikä poliitikon tekee
Siellä joukosta kunnollisten, kunnon miesten kanssa
näin miten virtaa veri kun lyö pullonsyrjällä ohimoon
ja alkaa ladella totuutta, antaa sanojen tulla ja syövyttää
aivot kuulijan, joka ei aamulla huomaa olevansa jokin uusi
Ei silloin ollut seitkytluku, mutta hengessä mukana oltiin
Elämäntapahippeinä ei juopoteltu, me rukoiltiin
Ja illansuussa suuhun saattoi eksyä suvereenejä aineita
Sieluttomuuksien sanojien saastalla putsattiin mainetta
Eikä koskaan ajateltu mitä se tekee meille
Ja kohta koitti kohtuuttomuus, muutuimme mielen
muuttajiksi, maineettomiksi mahtajiksi
Ja sitten sitten
Sitten löysimme
Löysimme sykkeen
Nyt tiedän mitä on gospel
eikä sillä ole mitään tekemistä Jeesuksen Kristuksen kanssa.
Hän ehkä väitti tietävänsä enemmän
Mutta hän ei tiennyt miten maailma sykkii
En kiellä hänen olemassaoloaan, hän melko varmasti oli
Ja olikin suuri okkultisti, tietojen tietäjämiehiä
Muttei hän tiennyt mikä on universumin virsi
Ei osannu olla yhtä kanssa maailman
Hän ei tarvinnut rahaa hän mainetta sai
kanssa huorien makas hän mainetta nai
Hän oli helppo helppoheikki
Kansalaisten usko ja valtaleikki
Olivat hänen lempihuviaan
Ruokkivat rumia mielen kuviaan
Häntä seurasi monta miestä ja jokainen heistä ties
Millainen saatanan mulkku saattoikin olla mies
He olivat nähneet nälkää ja paskemman maailman
He seurasivat häntä ja löysivät manalan.
Nyt hekin tiesivät liikaa ja kaikkeus ratkaisi sen
Nyt maksaisi ihan liikaa olla ollenkaan onnellinen
Nyt tiedätte mitä on totuus ja on teidän käsissänne
Uskotteko sanoja vaiko maailmojanne
Nyt tiedätte onko meillä suojanamme jumalia
Nyt siis!
Avaa vain ovesi, astu sisälle
Katso, mikä on oikea toveri
Kasta kätesi lipeään ja tiedä
ettei ole olemassa mitään
mikä voi satuttaa sinua,
viedä sielusi sinulta
antaa sen jollekin toiselle
Nyt tiedän mitä on gospel,
eikä sillä ole tekemistä
Jeesuksen Kristuksen kanssa,
joka oli suuri okkultisti,
tietojen tietäjämiehiä,
muttei tuntenut kaiken kaikkeuden sykettä
Tiennyt mitä on todellisuus ja päättyykö
päättymättömyys jossain,
Sillä tyyntyikö tyytymättömyys
ja onko oikein syyttää siitä ihmisrotua
naiivia, annatko lapselle piiskaa vai
opetatko hänet oikeille tavoille?
Se joka ottaa nokkiinsa, sen tehköön. Mikäpä minä olen kieltämään?
Yökahvit 