Yökahvit


Suspiria

Stairway screams
The elevator blues
Dream me, do
Invisible red hues

There’s someone out
I’d like to let ’em in
Keep it sane
Never stop believing

Remember summer days
Try to make all better
End your life today
Tomorrow we’ll find the letter

HEY YOU! There’s no point of bein’
THAT BLUE! You enjoy that silly grieving?
HEY YOU! Emo’s are so last season
CAN’T YOU just find your life a reason?

Like the rest of us
You’re just there floating
You know what we do?
Stop the mindless soaking.

Life’s a giant ride
You can make it merry
Enjoy what you’ve got
Drink your vodka with blueberry

Remember lovely time
When we were together
It has passed us by
You’re strong and you will weather

HEY YOU! There’s no point of bein’
THAT BLUE! You enjoy that silly grieving?
HEY YOU! Emo’s are so last season
CAN’T YOU just find your life a reason?

Stairway screams
Keep you insane
Mindless fears
Love famous pain
Stairway screams
Elevator blues
Stairway screams
Elevator blues…

Capslocked lines are ment to be shout and after that there’s minor pause. (Hey you-ho-hoo~ etc.)



Dewey’s Blues

Hello Dewey, it’s the day
So get up before it’s getting late
It’s time for you to stop the dream
Rise up and face reality

You’ve been this way since he left
They claim he made you a heart theft
But it ain’t true, you still have that
Remember he’s a spoiled brat

 

It’s summer now and days are long
Go hiding park to write a song
Find a love and start to shine
Today is no good day to die

I bet there’s someone who’d like you
And I think you might like them too
They won’t come to drag you out of bed
Don’t mess around inside your head

 

We all liked you when you still rocked
Then he made you feel like idiot
You changed your music to the blues
Oh why, you did not left much clues

You lines are few and scars are deep
You think you are a horrid creep
Your tears will make us need an umbrella
Too bad, before you were a laid back fellow

 

Where are your fancy leather pants?
The boots my mom wouldn’t understand?
The hair that flows on Frisco’s beach?
The attitude for world to teach?



Herra Sven Moodysson ja hänen Mitjansa
9 tammikuun, 2011, 11:51 am
Filed under: Tukkaavat rotinat | Avainsanat: , , , ,

Minun nimeni on Mitja ja asun herra Sven Moodyssonin parvekkeella. Olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä herra Svenin kanssa – joskus jopa hänen ystäviensä ja rakastajiensakin seurassa.

Herra Sven löysi minut kirpputorilta merenenrantakahvilan vierestä. Sinne olin joutunut kantabaarini konkurssin myötä – olin nimittäin aikamoinen baarikärpänen aikoinani. Kun herra Sven näki minut, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Vaalea, hento eleganssini puri mieheen kuin nälkäinen piraija sukeltajan takapuoleen. Minäkin pidin herra Svenistä, hänen tupakkansa tuoksui hyvältä.

Talvisin parvekkeella on aika kylmä ja herra Sven viettää vähemmän aikaa kanssani. Se harmittaa minua joskus, mutta viihdyn täällä paljon paremmin kuin siellä savuisessa ja kossubatterynkatkuisessa Kungens Huvudetissa.

Eniten pidän herra Svenin siisteydestä. Hän huolehtii minunkin puhtaudestani eikä koskaan hukuta minua niljaisiin nuuskapusseihin tai inhottaviin roskiin. Minä viihdyn täällä.



Hetkiä

Oranssia. Ikkuna on auki ja valokiilat risteilevät sateenkaarimatolla. Taivas sinertää ja aurinko on lämmin. Lattiasta kohoaa pölyhiukkasia, jotka erottuvat valoa vasten.

Tuijotan valkeaa kattoa, johon levynsaumat piirtävät varjonvärisiä ristikoita. Parvekkeen ovi narahtaa. Tuuli käy. Ilta näyttää tilkkutäkiltä mielessäni. Värit ympäröivät minut ja on taas sunnuntaiaamu.

 

Tuntuu, että jalat jäätyvät maahan kiinni. Sitten kun on vähän aikaa ollut, pysäkki muuttuu liukkaaksi ja. Palelee. Aluksi jalat kipeytyvät, mutta kohta sitä ei huomaa.



Siitä huolimatta, Detroit

Sinimustaa, vähän keltaisenlämmintä valoa. En tiedä mistä sininen on peräisin. Tiedän vain varjojen olevan niin mustia, etten erota kuka olet. En tunne mitään. Olen vain ja sinimusta kietoutuu ympärilleni. Keltainen ei sinuun vaikuta, minun käsilläni se kuultaa ja helmeilee.

Sinua ei voi nähdä. On ihan hiljaista eikä mikään tuoksu, ja mustat varjot ovat juoneet valon ahnaisiin kitoihinsa. Aistit eivät toimi mutta tuntuu kuin olisi ulkona. Mieleni on katu, ehkä Lontoo, ja vaellamme sinimustassa punaisen lampun alla. Keltaiselta näyttää.

Olet lähellä ja kaukana. Ihosi ei maistu miltään mutta tuntuu sileältä ja sopivalta olkapäästä. Ei liian pehmeää – luuta, lihaa, jännettä. Sappinestettä, verta. Suonia.

Alkoholilla ei osuutta asiaan, mutta emme muista mihin tällainen johtaa. Ehkei mihinkään, ehkä sinimustan syviin galakseihin.



Sink, Sank, Sunk

The phone rings. It’s orange, yellowish.
He answers, he talks, he is gigglish.
He’s a pretty boy. He’s a happy person.
He doesn’t want to be…

Bobby you’re so skinny you could fly
You have wings in your ankles
Bobby you’re so skinny.

It all started when she left you
And he did as well and he did too
You weren’t feeling anymore
You thought it helps to close the door

Bobby you’re so skinny you could fly

All your heartaches aren’t there yet
There’s more to come, you shall bet
If I had been there I would have tried
to save you…

I wonder if I could have.

Bobby you’re so skinny you could fly
You have wings in your ankles
Bobby you’re so skinny

In his kingdom there is a lie
It cries for him it cries him ”Die!”
I hope that’s what Bob won’t hear
I wish he had once someone dear

Bobby you’re so skinny…

The snowflakes see, the snowflakes tell
But it does not ring the lonely bell
Bob lightly walks above the ground
but is there anyone to see it?

Bobby you’re so skinny you could fly
You have wings in your ankles
Bobby you’re so skinny



Krasivyja Polotnoi

I’m seeing dreams of you and me
We are both lost in velocity
But I’m lost high and you are low
I can’t catch, you can’t let go

The papers burn, the colours fade
I know that blue’s my only shade
You’re the brightest neon colour
The friend not there, inbeing lover

I wish I wasn’t a romantic
I wish I was like winter, death
I wish I wasn’t this dramatic
I wish I didn’t dream ahead

I’m am summer and the sun.
But you’re loved by everyone.
I’m the fall, the night, the sleep
The meanest friend that lets you weep